Värikollaasi 184:

VÄRIKOLLAASI 184
"KESÄN VÄRIT"

TÄMÄN VIIKON VÄRIT OVAT
 

Panokseni tähän:

Mukavaa juhannuksen jälkeistä viikkoa kaikille !

Nautin syksyisestä sadesäästä, pimeästä jonka armahtavaan viittaan on ihana kääriytyä.

Tänään on pakko saada soitetuksi mielenterveystoimistoon. Jotain on vialla, jotain on muuttunut ja tuntuu että lääkitys ei ole kohdallaan. Olen tehnyt virheen, jota ei saisi tehdä: jätin aamun mielialalääkkeen pois jokunen viikko sitten. Olo ei ole mennyt huonommaksi, sen sijaan olen saanut osan omaa itseäni takaisin. Sen itkuherkän herkkiksen, joka oli kateissa.

Nyt pitäisi käydä miettimässä, voinko/saanko jättää pois illan mielialalääkkeen. Kuulin toiselta taholta, sairaalan poliklinikan hoitajalta tiettoni eilen, että SE lääke saattaa kovastikin vaikuttaa ylenpalttisen syömisen. Holtittomaan....ei ahmimiseen vaan outoihin mielihaluihin. Ja siihen, etten saa pidettyä itseäni aisoissa!?

Elämä on kummallista, vai olenko minä kummallinen? No, OLEN , heh-heheh!

Sieltä se tulle, kaipaamani vuodenaika! Syksy, mika ihana aika. Pimeää, sadetta, myrskyä. Potkuistakin on jo senverran aikaa, että olen päässyt pahimman yli. Se vei vuosikausia, mutta nyt olen onnellinen (työkyvyttömyys)eläkeläinen.

Vaikka kumppanina onkin krooniset kivut, jotka ovat ennemminkin lisääntymässä kuin vähentymässä, saan nauttia vapaaherrattarena olosta! Ihanaa on herätä aamuun, vaikka kolotus onkova, kun tietää ettei tarvitse lähteä raahautumaan töhin. Saan herätä kaikessa rauhassa, venytellä ja vanutella. Kahvia ja neulontaa, niillä päivä lähtee hyvin käyntiin !

Ihastelen elon keveyttä kaupunkiyksiössä. Harmillista kyllä, tämä ihanuus ei kestä enää montaakaan viikkoa.....en ala :(

No, kotikotiin on mentävä ja sopeuduttava elämään pienessä käpykylässä. Olla toisten silmätikkuna, juorupuheiden aiheena. Onneksi on MotskariMies, ja auto alla kun hän kuljettelee lähikaupunkiin kauppareissule. Tai kirjastoon, ta vain kahville!

Minusta tulee isona kaupunkilaismummu :D

Miettii -Lettu-

Fibromyalgia-diagnoosi maaliskuussa 2006 oli tavallan helpotus! On syy, miksi minuun koskee koko ajan, välillä mitä kummallisimpiin paikkoihin. Kuten jalkapohjiin. Tai polvien sisäsivuihin niin, ettei pysty kyljellään nukkumaan ilman tosi pehmeää tyynyä polvien välissä. Syy siihen, miksi minusta tuntui, että joku puukon työnsi hartiaan, vaikka toinen vain sormella tönäisi. Eikä edes kovaa!

Se, mikä vetäisi silloin maton jalkojen alta, olivat samalla viikolla saamani potkut. syynä:"Pysyvästi alentunut työkyky" Tuo oli varmaankin johtopäätös siitä, että pakostakin jouduin välillä olemaan sairaslomilla. Lääkäri sanoi, että yritä käydä töissä ja kun kivut kasvavat ylitsepääsemättömiksi, tule niin kirjoitetaan sinulle pätkä sairaslomaa! Se vaan ei passannut työnantajalle!

Nyt uosia myöhemmin, monenmonen repaleisenvuodeb  ja vakava-asteisen masennuksen jälkeen olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Hyvä niin, mutta silti krooniset kivut ovat kurjaakin kurjempi elämänkumppani. Välillä en vaan jaksa, en mitään. Silloin käperryn omiin oloihini. Mielellään ihan yksin!