Fibromyalgia-diagnoosi maaliskuussa 2006 oli tavallan helpotus! On syy, miksi minuun koskee koko ajan, välillä mitä kummallisimpiin paikkoihin. Kuten jalkapohjiin. Tai polvien sisäsivuihin niin, ettei pysty kyljellään nukkumaan ilman tosi pehmeää tyynyä polvien välissä. Syy siihen, miksi minusta tuntui, että joku puukon työnsi hartiaan, vaikka toinen vain sormella tönäisi. Eikä edes kovaa!

Se, mikä vetäisi silloin maton jalkojen alta, olivat samalla viikolla saamani potkut. syynä:"Pysyvästi alentunut työkyky" Tuo oli varmaankin johtopäätös siitä, että pakostakin jouduin välillä olemaan sairaslomilla. Lääkäri sanoi, että yritä käydä töissä ja kun kivut kasvavat ylitsepääsemättömiksi, tule niin kirjoitetaan sinulle pätkä sairaslomaa! Se vaan ei passannut työnantajalle!

Nyt uosia myöhemmin, monenmonen repaleisenvuodeb  ja vakava-asteisen masennuksen jälkeen olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Hyvä niin, mutta silti krooniset kivut ovat kurjaakin kurjempi elämänkumppani. Välillä en vaan jaksa, en mitään. Silloin käperryn omiin oloihini. Mielellään ihan yksin!